Hei! Nyt alkaa varsinainen tarina, tarinaa on tällä hetkellä yhteensä 7 osaa ja julkaisen niitä tänne sitä mukaa kun saan niitä kirjoitettua puhtaaksi :) Ensimmäinen osa olkaa hyvät.
Lauantai 9.4.2011
Siskokset leikkivät lähipuistossaan. Lounasaika lähestyy, tyttöjen äiti kutsuu syömään.
Felicia: “Hei Emiko! Muistatko mikä päivä huomenna on?”
Emiko: “...Sunnuntai?”
F: “Ei! Vaan äidin syntymäpäivä”
E: “Onko?”
F: “Kyllä! Oletko jo miettinyt lahjaa?”
E: “En...”
F:“Mulla ei ole mitään ideaa, olisi kiva tehdä yhteinen lahja, jos keksit jotakin”
E: “Olisiko leipominen kivaa?”
F: “Hmm... Kyllä se olisi mutta osaatko leipoa?”
E: “Joo”
F: “Haha, etkä osaa!”
E: “Jos mä en osaa niin sä osaat, luotan suhun!”
F: “En mä ole leiponut yksin ikinä!”
E: “Mutta yhdessä me osataan!”
F: “...Ehkä me jotakin helppoa voidaan tehdä. Miten olisi muffinit?”
E: “Joo!”
Emiko ja Felicia eivät halunneet yllätyksensä paljastuvan, joten he päättivät toteuttaa suunnitelmansa yöllä. Sitä, miten he selvisivät yön ilman nukkumista, on taas kysymys, johon en osaa vastata. Tahdon voima saattaa voittaa fyysiset tarpeet.
Yö saapuu, siskosten äiti nukkuu yläkerrassa, Felicia herättelee Emikoa.
F: “Muffinien aika!”
F: “Mennään! ...hiljaa”
Siskokset hiipivät äidin huoneen ohi alakertaan ja ottavat kulhot ja ainekset varovasti esiin. Kaikki menee suunnitelmien mukaan, siskokset löysivät äitinsä reseptivihosta yksinkertaisen muffinireseptin ja päättivät käyttää sitä. Felicia kestää unettomuuden paremmin kuin Emiko. Felicia löytää Emikon nukkumasta pöydän äärestä. Muffinit ovat uunissa ja Felicia päättää viedä Emikon takaisin omaan petiinsä.
“Emiko, nukutko sinä?”
Kysyy Felicia, mutta ei saa vastausta nukkuvalta Emikolta.
F: “Tule, vien sinut nukkumaan huoneeseesi”
Felicia herättää Emikon sen verran, että Emiko pystyy liikuttamaan jalkojaan Felician varassa. Kaksikko kapuaa varovasti Emikon huoneeseen. Felicia asettaa Emikon petiinsä ja jää itsekin viereen lepäämään hetkeksi. Feliciakin alkaa tuntemaan unettomuuden oireet, mutta hänen pitää hoitaa leipominen loppuun. Niinpä Felicia nousee ja hiipii takaisin keittiöön.
Keittiössä odottaa epänormaali näky. Miksi uuni on tulessa? Miksi matto on tulessa? Miksi pöytä on tulessa? Miksi kaikkialla on tulta? Felicia jähmettyy paikalleen keittiön oven suuhun järkyttyneen tunteen valtaamana. Felicia ei ole koskaan joutunut raivoisan tulen armoille, eikä Felicia tiedä, mitä tehdä. Felician ensimmäinen vaisto on juosta äitinsä luo ja pyytää apua. Niinpä Felician jalat käyvät toimeen ja juoksu alkaa kohti rappusia.
Tuli raivoaa ja ilma sakeutuu. Felician vauhti hidastuu, ihan niin kuin jokin nappaisi Felician jaloista kiinni. Felicia tahtoo juosta mutta hänen kehonsa ei tottele. Felicia lyhistyy maahan juuri rappusten alussa. Hengitys kiihtyy mutta keuhkoihin kulkeutuva savu lamaannuttaa Felician. “Polttaa, tarvitsen apu...a. ..Ap...ua...”
Emikon herkkää unta häiritsee ajatus vaarasta. Emiko säpsähtää hereille, mutta kaikki vaikuttaa normaalilta. Emikosta kuitenkin tuntuu, että jokin asia ei nyt käy päinsä. Emiko muistaa vihdoin leiponeensa ja päättää mennä katsomaan, miten Felicialla sujuu.
Rapiseva ääni kantautuu käytävästä. Ilma tuntuu muuttuneen kuumemmaksi ja outo haju leviää Emikon huoneeseen. Emikokin ymmärtää, että tämä ei ole normaalia. Hieman pelokkaana, Emiko raottaa huoneensa ovea. Ovi paiskautuu auki tulen tieltä ja Emiko kaatuu maahan. Tuli kipuaa Emikon huoneeseen ja Emikon tuntemukset osoittautuivat oikeiksi. Tämä ei todellakaan ollut normaalia. Emiko nousee peloissaan petiinsä ja nojautuu ikkunaa vasten. Emikon ajatukset sumenevat, shokki estää Emikoa ajattelemasta selkeästi. Hän ei ollut valmis kuolemaan. En tiedä, ajatteliko Emiko edes asiaa, mutta uskoisin hänenkin mielummin jatkavan elämäänsä, kuin joutuvan tulen turmelemaksi.
Emiko oli vähällä pyörtyä ja siltä se tuntuikin, kun Emikon takana oleva ikkuna aukeaa ja Emiko kaatuu taaksepäin. Emikon yllätykseksi, vastassa ei ollutkaan monen metrin putoaminen, vaan suurehkot kädet, jotka tarttuivat Emikosta kiinni. Liekit roihahtavat Emikon huoneen ikkunasta ja Emikon silmät sulkeutuvat. Saapui pimeys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti