Kahden maailman välillä vallitsee epätasapaino. Kun elämän ja kuoleman raja järkkyy, tulevat K type hahmot rauhoittamaan tilannetta. Maailmassa on kolmenlaista energiaa, elämä, kuolema ja haamu. Haamut eivät ole eläviä, mutta eivät täysin kuolleitakaan. Haamut syntyvät, kun ihminen ei saa rauhaa kuollessaan. Esimerkiksi murhan uhreista tulee yleensä haamuja. Ihmisten sielu ei päästä irti ruumiista, jos ne tuntevat vihaa, katumusta tai sääliä. Haamut siis yrittävät muuttaa tapahtunutta. Haamut voivat olla niinkin älykkäitä, että ne löytävät elämän ja kuoleman rajan. Rajaa ei voi kuvailla, se on kaikilla yksilöllinen. Jos haamu kuitenkin löytää tämän, voi haamu päästä kummittelemaan ihmismaailmaan. K:t ovat ihmisiä, jotka palauttavat haamut takaisin sinne, mistä ne tulivatkin. Joskus toimenpide onnistuu niinkin hyvin, että ihminen saa vihdoin rauhan ja hyväksyy kuolemansa, jolloin haamu lakkaa olemasta ja ihminen pääsee lepoon. Tuo on kuitenkin harvinaista. Yleensä haamut ovat itsepäisiä ja tekevät mitä tahansa muuttaakseen kuolemansa tapahtumia tai yrittävät korjata virheitään.
K:t ovat ihmisiä, jotka hallitsevat niin elämisen kuin haamujenkin voimat. K-tyyppien alkuperä on mielenkiintoinen. Uskotaan että kauan aikaa sitten eräs voimakas haamu onnistui tunkeutumaan ihmismaailmaan ja pystyi jatkamaan elämäänsä ihmismaailmassa. Ihmiset eivät pysty näkemään haamuja mutta tämä haamu oli erilainen. Muut ihmiset pystyivät näkemään sen. Tämä haamu ei tietenkään paljastanut olevansa haamu ja jatkoi elämäänsä ihmisten rinnalla. Haamu rakastui, aloitti perheen ja sai lapsen. Kaikki näytti sujuvan normaalisti, mutta lapsen syntymän jälkeen tämä haamu katosi. Katoamista alettiin tutkimaan ja kävi ilmi, että kyseinen ihminen oli kuollut tapaturmassa monta vuotta sitten. Tilanne oli täysin odottamaton, yliluonnollinen tapaus. Kukaan ei löytänyt moiselle tapahtumalle minkäänlaista selitystä eikä tämän jälkeen toisia tapauksia raportoitu. Kun lapsi varttui, oli asia jo suurimmaksi osaksi unohdettu. Lapsi ei koskaan tavannut isäänsä mutta hän aisti jotakin, mitä muut ihmiset eivät pystyneet aistimaan. Hän kertoi äidilleen näkevänsä leijuvia hahmoja. Kukaan ei uskonut sitä ja lapsella vain sanottiin olevan vakava mielenterveysongelma. Lapsi oli kuitenkin itsepäinen ja älykäs. Hän oli varma, että kyse ei ollut harhasta mutta tietenkään häntä ei uskottu. Lapsi päätti lopettaa muille kertomisen, koska hän pelkäsi muiden leimaavan hänet hulluksi. Kun lapsi kasvoi aikuiseksi, hän aloitti perheen ja sai kaksi lasta. Kaikki meni hyvin mutta pian kaksosten käyttäytymisessä huomattiin jotakin kummallista. Kaksosten oppiessa puhumaan, he juttelivat haamuista kaiken aikaa. Myös nämä kaksi lasta näkivät haamuja. Kaksoset kertoivat äidilleen pelkäävänsä näitä hahmoja mutta koska äitikin näki niitä, hän sanoi sen olevan normaalia ja että kaksosten ei pitäisi kertoa asiasta kenellekään muulle tai jutella siitä. Kaksosten varttuessa tilanne eskaloitui ja maailmassa pyöri kaikkialla haamuja. Toinen kaksosista ei enää kestänyt asiaa ja päätti elämänsä. Hän ei tietenkään saanut rauhaa kuollessaan ja muuttui haamuksi. Haamuja ei vielä tässä vaiheessa tunnettu kovin hyvin mutta elävä kaksonen kiinnostui asiasta siskonsa muututtua haamuksi. Kaksoset pystyivät edelleen kommunikoimaan toistensa kanssa ja he alkoivat selvittämään asiaa. Nämä kaksoset tekivät arvokkaita löytöjä ja haamuista alkoi levitä faktoja kautta maan. Suurin osa oli skeptisiä asian suhteen mutta kourallinen ihmisiä puolusti asiaa. Maailmassa oli silti edelleen vain kaksi ihmistä, jotka näkivät haamuja. Elossa oleva kaksonen ja hänen äitinsä. Haamuja sen sijaan tuli vain lisää ja saatiin selville, että jos ihminen ei kuollessaan saa rauhaa, tulee hänestä haamu. Sana alkoi leviämään haamujenkin keskuudessa ja monet haamut halusivat oikeasti rauhan kuollessaan eivätkä olleet varmoja, miksi eivät sitä saaneet. Syy voi olla negatiivinen kuolintapa tai stressi kuolemaa ennen. Tämän jälkeen monet haamut katosivat, koska he hyväksyivät vihdoin kuolemansa ja pääsivät ikuiseen rauhaan. Silti, jonkin verran haamuja jäi vielä maailmaan ja kaksoset tekivät parhaansa saattaakseen nämäkin haamut rauhaan. Asia ei kuitenkaan joidenkin kohdalla ollut niin yksinkertaista ja silloin kaksosten äiti puuttui asiaan. Hänestä tuli ensimmäinen K:na tunnettu ihminen. Hän hallitsi haamuja sekä elämän ja kuoleman rajaa. Hän käänsi haamut ikuiseen rauhaan. Ihmiset saattoivat pyytää häntä tutkimaan, olivatko heidän sukulaisensa kuolleet rauhanomaisesti tai jopa haamut itse saattoivat pyytää kääntämistä. Tämä oli rankkaa vain yhdelle ihmiselle, joten elossa oleva kaksonen lähti auttamaan äitiään. Maailma alkoi päästä eroon haamuista mutta tehtävä ei suinkaan ollut vielä lopussa. Kaksi ihmistä ei millään pysty hoitamaan koko maailman haamuja ja äidistäkin lopulta jätti aika. Kaksoset työskentelivät edelleen yhdessä eivätkä halunneet lopettaa, ennen kuin jokainen haamu pääsi rauhaan. Elossa oleva kaksonen löysi perheen ja sai omia lapsia. Kaava alkoi tässä vaiheessa jo olemaan aika selvä. Kaikki K-tyyppien lapset pystyvät myös näkemään haamuja. Vuosikymmenien kuluessa K-tyyppien määrä kasvoi pikkuhiljaa ja haamujen määrä maailmassa väheni. Lopulta maailmaan jäi enää kaikkien K-tyyppien haamut. Kaksoset ja heidän äitinsä sekä heidän sukulaisensa. Nyt oli K-tyyppienkin aika antaa rauhan saapua. Lopulta haamuja ei enää ollut maailmassa. K:ot olivat onnistuneesti hoitaneet tehtävänsä. Kuoleman ja elämän raja oli vihdoin tasapainossa. Normaalien kansalaisten mielestä asiat olivat nyt hyvin, mutta K-tyyppien näkökulma oli erilainen. Heillä ei ollut enää mitään töitä. Toki, silloin tällöin uusiakin haamuja ilmestyi ja yleensä ne saatiin hoidettua nopeasti. Usea K lopetti työnsä. Heille ei ollut enää tarvetta. K-tyyppien määrä laski vaarallisen alas mutta muutama yksilö päätti jatkaa perinnettä. K:ot eivät hävinneet kokonaan, mutta he ovat nykymaailmassa aika harvinaisia. K-tyyppien maine laski, eikä heitä katsota kovin hyvällä enää, joten moni K ei tunnusta olevansa sellainen ja tekee töitä salassa. Heidän tarkkaa lukumääräänsä ei nykyään tiedetä.
