Muutamat kuvat Ashista kun sain hänet vihdoin valmiiksi :)
 |
| A fine specimen |
 |
| Tein vaatteita hänelle itse, kaikki muut tästä asusta on mun tekemää paitsi housut |
 |
| Tein myös nää kengät |
 |
| Yksityiskohtia takaa |
 |
| Ja muutamat kuvat vielä peruukista |
 |
| He looks like a woman here :D |
 |
| Styling~ |
Mutta jos et halua katsoa videota, olet lukemassa oikeaa tekstiä! Aloitetaanpa samantien.
Eli tilasin uuden BJD:n maaliskuussa 2022 ja se saapui nyt marraskuussa 2022. 8 kuukautta odotin nukkea mutta niin se meni mun ensimmäiselläkin BJD:llä. Tein myös postauksen siitä ja voit lukea sen ->tästä!
Mutta jatketaan uuteen nukkeen, tilasin Dream Valley Dean Human Version. Tästä nukesta on siis eläinversio myös mutta halusin mielummin tämän ihmisversion.
 |
| Tässä laatikossa nukke tuli |
 |
| Ja valitettavasti se oli aika pahasti kärsinyt. Koko laatikko oli täysin märkä |
 |
| Tässä itse nuken laatikko joka oli myös vähän kulmista revennyt |
 |
| Ensimmäinen katsaus laatikkoon! |
 |
| Tässä kaikki onkin jo ulkona laatikosta. Kärsineestä laatikosta huolimatta nukke ja muut tavarat olivat kunnossa |
 |
| Kasvot |
Kahden maailman välillä vallitsee epätasapaino. Kun elämän ja kuoleman raja järkkyy, tulevat K type hahmot rauhoittamaan tilannetta. Maailmassa on kolmenlaista energiaa, elämä, kuolema ja haamu. Haamut eivät ole eläviä, mutta eivät täysin kuolleitakaan. Haamut syntyvät, kun ihminen ei saa rauhaa kuollessaan. Esimerkiksi murhan uhreista tulee yleensä haamuja. Ihmisten sielu ei päästä irti ruumiista, jos ne tuntevat vihaa, katumusta tai sääliä. Haamut siis yrittävät muuttaa tapahtunutta. Haamut voivat olla niinkin älykkäitä, että ne löytävät elämän ja kuoleman rajan. Rajaa ei voi kuvailla, se on kaikilla yksilöllinen. Jos haamu kuitenkin löytää tämän, voi haamu päästä kummittelemaan ihmismaailmaan. K:t ovat ihmisiä, jotka palauttavat haamut takaisin sinne, mistä ne tulivatkin. Joskus toimenpide onnistuu niinkin hyvin, että ihminen saa vihdoin rauhan ja hyväksyy kuolemansa, jolloin haamu lakkaa olemasta ja ihminen pääsee lepoon. Tuo on kuitenkin harvinaista. Yleensä haamut ovat itsepäisiä ja tekevät mitä tahansa muuttaakseen kuolemansa tapahtumia tai yrittävät korjata virheitään.
K:t ovat ihmisiä, jotka hallitsevat niin elämisen kuin haamujenkin voimat. K-tyyppien alkuperä on mielenkiintoinen. Uskotaan että kauan aikaa sitten eräs voimakas haamu onnistui tunkeutumaan ihmismaailmaan ja pystyi jatkamaan elämäänsä ihmismaailmassa. Ihmiset eivät pysty näkemään haamuja mutta tämä haamu oli erilainen. Muut ihmiset pystyivät näkemään sen. Tämä haamu ei tietenkään paljastanut olevansa haamu ja jatkoi elämäänsä ihmisten rinnalla. Haamu rakastui, aloitti perheen ja sai lapsen. Kaikki näytti sujuvan normaalisti, mutta lapsen syntymän jälkeen tämä haamu katosi. Katoamista alettiin tutkimaan ja kävi ilmi, että kyseinen ihminen oli kuollut tapaturmassa monta vuotta sitten. Tilanne oli täysin odottamaton, yliluonnollinen tapaus. Kukaan ei löytänyt moiselle tapahtumalle minkäänlaista selitystä eikä tämän jälkeen toisia tapauksia raportoitu. Kun lapsi varttui, oli asia jo suurimmaksi osaksi unohdettu. Lapsi ei koskaan tavannut isäänsä mutta hän aisti jotakin, mitä muut ihmiset eivät pystyneet aistimaan. Hän kertoi äidilleen näkevänsä leijuvia hahmoja. Kukaan ei uskonut sitä ja lapsella vain sanottiin olevan vakava mielenterveysongelma. Lapsi oli kuitenkin itsepäinen ja älykäs. Hän oli varma, että kyse ei ollut harhasta mutta tietenkään häntä ei uskottu. Lapsi päätti lopettaa muille kertomisen, koska hän pelkäsi muiden leimaavan hänet hulluksi. Kun lapsi kasvoi aikuiseksi, hän aloitti perheen ja sai kaksi lasta. Kaikki meni hyvin mutta pian kaksosten käyttäytymisessä huomattiin jotakin kummallista. Kaksosten oppiessa puhumaan, he juttelivat haamuista kaiken aikaa. Myös nämä kaksi lasta näkivät haamuja. Kaksoset kertoivat äidilleen pelkäävänsä näitä hahmoja mutta koska äitikin näki niitä, hän sanoi sen olevan normaalia ja että kaksosten ei pitäisi kertoa asiasta kenellekään muulle tai jutella siitä. Kaksosten varttuessa tilanne eskaloitui ja maailmassa pyöri kaikkialla haamuja. Toinen kaksosista ei enää kestänyt asiaa ja päätti elämänsä. Hän ei tietenkään saanut rauhaa kuollessaan ja muuttui haamuksi. Haamuja ei vielä tässä vaiheessa tunnettu kovin hyvin mutta elävä kaksonen kiinnostui asiasta siskonsa muututtua haamuksi. Kaksoset pystyivät edelleen kommunikoimaan toistensa kanssa ja he alkoivat selvittämään asiaa. Nämä kaksoset tekivät arvokkaita löytöjä ja haamuista alkoi levitä faktoja kautta maan. Suurin osa oli skeptisiä asian suhteen mutta kourallinen ihmisiä puolusti asiaa. Maailmassa oli silti edelleen vain kaksi ihmistä, jotka näkivät haamuja. Elossa oleva kaksonen ja hänen äitinsä. Haamuja sen sijaan tuli vain lisää ja saatiin selville, että jos ihminen ei kuollessaan saa rauhaa, tulee hänestä haamu. Sana alkoi leviämään haamujenkin keskuudessa ja monet haamut halusivat oikeasti rauhan kuollessaan eivätkä olleet varmoja, miksi eivät sitä saaneet. Syy voi olla negatiivinen kuolintapa tai stressi kuolemaa ennen. Tämän jälkeen monet haamut katosivat, koska he hyväksyivät vihdoin kuolemansa ja pääsivät ikuiseen rauhaan. Silti, jonkin verran haamuja jäi vielä maailmaan ja kaksoset tekivät parhaansa saattaakseen nämäkin haamut rauhaan. Asia ei kuitenkaan joidenkin kohdalla ollut niin yksinkertaista ja silloin kaksosten äiti puuttui asiaan. Hänestä tuli ensimmäinen K:na tunnettu ihminen. Hän hallitsi haamuja sekä elämän ja kuoleman rajaa. Hän käänsi haamut ikuiseen rauhaan. Ihmiset saattoivat pyytää häntä tutkimaan, olivatko heidän sukulaisensa kuolleet rauhanomaisesti tai jopa haamut itse saattoivat pyytää kääntämistä. Tämä oli rankkaa vain yhdelle ihmiselle, joten elossa oleva kaksonen lähti auttamaan äitiään. Maailma alkoi päästä eroon haamuista mutta tehtävä ei suinkaan ollut vielä lopussa. Kaksi ihmistä ei millään pysty hoitamaan koko maailman haamuja ja äidistäkin lopulta jätti aika. Kaksoset työskentelivät edelleen yhdessä eivätkä halunneet lopettaa, ennen kuin jokainen haamu pääsi rauhaan. Elossa oleva kaksonen löysi perheen ja sai omia lapsia. Kaava alkoi tässä vaiheessa jo olemaan aika selvä. Kaikki K-tyyppien lapset pystyvät myös näkemään haamuja. Vuosikymmenien kuluessa K-tyyppien määrä kasvoi pikkuhiljaa ja haamujen määrä maailmassa väheni. Lopulta maailmaan jäi enää kaikkien K-tyyppien haamut. Kaksoset ja heidän äitinsä sekä heidän sukulaisensa. Nyt oli K-tyyppienkin aika antaa rauhan saapua. Lopulta haamuja ei enää ollut maailmassa. K:ot olivat onnistuneesti hoitaneet tehtävänsä. Kuoleman ja elämän raja oli vihdoin tasapainossa. Normaalien kansalaisten mielestä asiat olivat nyt hyvin, mutta K-tyyppien näkökulma oli erilainen. Heillä ei ollut enää mitään töitä. Toki, silloin tällöin uusiakin haamuja ilmestyi ja yleensä ne saatiin hoidettua nopeasti. Usea K lopetti työnsä. Heille ei ollut enää tarvetta. K-tyyppien määrä laski vaarallisen alas mutta muutama yksilö päätti jatkaa perinnettä. K:ot eivät hävinneet kokonaan, mutta he ovat nykymaailmassa aika harvinaisia. K-tyyppien maine laski, eikä heitä katsota kovin hyvällä enää, joten moni K ei tunnusta olevansa sellainen ja tekee töitä salassa. Heidän tarkkaa lukumääräänsä ei nykyään tiedetä.
Emikon perhe ja ystävät tuntevat Emikon rutiinit todella hyvin ja eräs toinenkin on Emikon rutiineja seurannut. Kuka? Kysyt luultavasti. Haamuilla on joka päivä yllin kyllin aikaa vain seurata ihmisten puuhia. Ihmiset eivät tietenkään itse havaitse haamuja, joten he harvoin tuntevat itsensä seuratuiksi. Totuus kuitenkin on se, että monia ihmisiä seurataan haamujen toimesta jatkuvasti. Mutta kuka haluaisi seurata Emikoa? Haamut eivät ole vaaraksi ihmisille. Haamut eivät voi vahingoittaa ihmistä, mutta jos haamu on yhteydessä ihmiseen, haamu voi vahingoittaa ihmistä käyttäen toista ihmistä sätkynukkenaan. Haamut tulevat entistä älykkäämmiksi ja on vain ajan kysymys, milloin haamut oppivat kontrolloimaan ihmisiä. Sellaista voi itseasiassa tapahtua jo nyt. Katoamistapauksia sattuu jatkuvasti, mutta viime vuosina tapauksien määrä on kasvanut. Huolestuttavaa on se, että suurin osa kadonneista on pieniä lapsia. Massakatoamista on selvitetty jo useampia vuosia, mutta mitään ei olla selvitetty vielä. On esitetty teoria, että katoamiset ovat haamujen tekemiä. Kadonneista lapsista ei ole jäänyt minkäänlaisia johtolankoja, lapset katoavat kuin tuhka tuulen. Tästä syystä haamuja pidetään syyllisinä. Jos tämä on totta, se tekee tapauksen selvittämisestä miltei mahdotonta. Syyllisiä ei voida tunnistaa koska kukaan ei näe niitä. Ainoat ihmiset, jotka olisivat päteviä selvittämään asiaa ovat K-tyypit. Niinpä he ovat liittäytyneet yhteen poliisin kanssa ja pitävät silmällä haamuja. Haamuja ei kuitenkaan näy maailmassa paljoakaan enää, koska K:t ovat hoitaneet hommansa. Syyllisiä on siis vaikea etsiä. Nekin haamut, jotka maailmassa havaitaan, käännetään pian pois maasta. Haamut ovat ovelia ja ne osaavat tunnistaa K-tyypit. Kerroinko jo, kuinka tunnistaa K-tyyppi? Ihmiset voivat tunnistaa heidät erikoisista silmistään. K-tyyppien pupillit eivät ole pyöreitä, ne voivat olla minkä muotoiset tahansa. Haamut tunnistavat K-tyypit niiden varjoista. Haamuille ei nimittäin näy K-tyyppien varjot ja itse K-tyypit näyttävät vähän läpikuultavilta haamujen silmissä. Eräs älykäs haamu on onnistunut tunnistamaan lähialueen K-tyypit ja piilottelee Emikon luona, missä heitä ei näy. Tämä haamu on seurannut Emikon rutiineja ja hän on myös aiheuttanut Emikolle kummallisia tuntemuksia. Ihmisten ei pitäisi pystyä havaitsemaan haamuja millään tavalla, mutta voi olla, että Emikon elämän traumaattiset tapahtumat ja läheisten kuolema ovat voineet virittää Emikon aistit äärimmilleen. Haamu yrittää saada Emikoon yhteyttä tuloksetta. Haamu kuitenkin päättää tehdä kaikkensa asian eteen eikä lakkaa yrittämästä.
Suzie: “Hyvin, ja ollaan edelleen yhdessä”
E: “En mä sitä epäillytkään, hehe”
S: “Onkos Emikolla vielä ketään?”
E: “Ei mulla, ei kukaan musta tykkäisi kuitenkaan”
S: “Noh, kyllä varmasti pian löydät jonkun”
E: “Niin varmaan, heh”
Suzien ja Emiko jatkoivat kahvitteluaan ja pian oli lähdön aika. Suzie kuitenkin päättää vielä kerran kysyä.
S: “Emiko, olisiko sun ikinä mahdollista olla mun kämppäkaveri? Kira ei pysty ja haluaisin seuraa sinne. Tuntuu yksinäiseltä”
E: “Olenhan sanonut, en pysty vielä. Vasta kolmen vuoden päästä. Ja ehkä olisi kuitenkin parempi, jos pääsisit asumaan Kiran kanssa, eikö hänkin täytä pian 18? Ja mahtaisiko Kira pitää siitä, jos asuisin kanssasi?”
S: “Tuo on kyllä totta, toivottavasti se onnistuu. Kira on mukava ja ymmärtäväinen, en usko, että hänestä tulisi mustasukkainen asian suhteen, Kira on ykkönen mulle enkä häntä vaihtaisi kehenkään”
E: “Hyvä niin, kiva että oot löytänyt niin mukavan ihmisen vierellesi”
S: “Kai sitä joskus tuntee olevansa onnekas. No mutta, mun pitää nyt mennä, jutellaan huomenna!”
E: “Heippa”
Emiko palaa kotiinsa ja jatkaa lukemisen loppuun. Tänäkään päivänä Emiko ei tunne rauhaa mielessään. Hän kokee edelleen tuskaa oikean perheensä menettämisestä, niin kuin kuka tahansa tuntisi. Viime aikoina tuntemukset ovat kasvaneet suuremmiksi, eikä Emiko oikein tiedä miksi. Tämän taakan pitäisi juuri pienentyä ajan saatossa, mutta Emikon tuska on vain kasvanut. Emiko tunnistaa tunteensa olevan samanlaisia kuin tulipalon aikaan. Jokin tuntuu epänormaalilta. Onko Emiko vaarassa? Tuleeko tässä talossa tapahtumaan jotakin lähipäivien aikana? Emiko ei saa vastausta kysymyksiinsä.
